lauantai 5. tammikuuta 2019

Muutamme vuokralle kun lapsemme kasvavat

Asumme nyt Espoossa, vuoden vanhassa kolmiossa kahden (2v10kk ja 1v) lapsemme kanssa.

Pyörittelemme erilaisia asumisratkaisuja, kuten varmasti suurin osa lapsiperheistä. Olemme kaavailleet, sanotaanko hiukan erilaista ratkaisua, jonka halusin jakaa.

Me aiomme näillä näkymin asua nykyisessä talossamme seuraavat 10-14 vuotta. Meillä on kiva asunto, kivalta sijainnilta ja lähellä isoja kauppoja, harrastusvaihtoehtoja ja julkisia. Sen lisäksi en näe huonona että lapset oppivat jakamaan huoneensa ja tulemaan toimeen. Ei ole myöskään olemassa näyttöä sille että samassa huoneessa asumisesta, olisi haittaa lapsille.

Kun lapsemme lähestyvät 15 ja 13v ikää, oletan että samassa huoneessa asuminen voi kuitenkin alkaa tulla tukalaksi.

Silloin muutto on edessä, vuokra neliöön.
Tämä lienee normista poikkeava vaihtoehto. Ja kaikkihan myös tietävät, että vuokra-asunto on omistusasuntoa kalliimpi(?).
Kun mennään neliöihin, puhumme kuitenkin helposti 500t€ asunnoista. Mutta meitä ei vaimoni kanssa rehellisesti sanoen kiinnosta asua +100m2 asunnossa kahdestaan, kun lapset ovat muuttaneet pois kotoa. Asuisimme mieluummin, sanotaan 60m2 oman henkisessä kaksiossa.
Seurauksena muutaisimme neliöön lopulta vain hyvin lyhyeksi 3-5 vuoden ajaksi.

Jos ostaisimme oman neliön maksaisimme alkuun varainsiirtoverot, noin 10t€ ja loppupäässä asunnon myynnin kustannukset sanotaan 10-15t€.
Toki sidomme asuntoon omaa ja vierasta pääomaa, sanotaan 300t€ omaa (OPO) ja 200t€ vierasta (VPO). OPO ei tuota mitään (ellei asunnon arvo nouse) ja VPO maksaa, sanotaan 2% pa. eli 4t€/v.

Vaihtoehtoisesti maksamme vuokraa noin 1400€/kk (neliöt ovat suhteellisen halpoja muihin vuokra-asuntoihin verrattuna). Mutta pystymme sijoittamaan OPO:n  (300t€) tylsimpiin osingon maksajiin ja tienata rahalle, sanotaan 4% osinkoja, eli verojen jälkeen 8400€/v.

Eli

Laskelmamme pohjalta voitamme tällä ratkaisulla (ja vaikka jäisimme "häviölle" on tämä tappio melko irrelevantti).
Tämä ratkaisu tuntuu meille optimilta, koska kun muutamme meillä tulee olemaan velaton asunto, joten asunnon myynnistä vapautuva OPO on todella meidän. Tämä toimii meille myös siksi, että emme ole kiinnostuneita omistamaan isoa taloa, jossa asumme vain vaimoni kanssa.
Emme toki hyödy potentiaalisesta asuntojen hintojen noususta, mutta toisaalta emme altistu millekään asunnonomistajan riskille.

Lasten kotoa muuton jälkeen haluamme luultavasti kokeilla muutamia erilaisia asumisratkaisuja, ennen oman hankkimista. Ja mikäli nettovarallisuutemme on kehittynyt tavoitteidemme mukaisesti, voisimme olla pisteessä, jossa voimme asua missä maassa vain, milloin vain, passiivisten tulojen ansiosta.
Emme ole kovinkaan innoissamme minkään kiinteän omaisuuden omistamisesta.

3 kommenttia:

  1. Järkevää ajattelua siinä mielessä, että muutaman vuoden takia isompaan asuntoon muuttaminen ei ole kovin järkeää! Isommasta asunnosta on todennäköisesti myös vaikeampi päästä eroon. Teidän lapset on kuitenkin vielä tosi pieniä ja todennäköisesti se oman huoneen tarve alkaa nousta esille siinä vaiheessa, kun lapsilla alkaa käydä omia leikkikavereita kotona leikkimässä, viimeistään kouluiässä. Mutta hyvä on tehdä laskelmia mikä on taloudellisesti kannattavaa. Suurin osa tuskin tekee... Laskelmasi myös havannoi sitä, mitä kuluja asunnon vaihtamiseen tulee aina, näitä harvemmin kukaan "muistaa".

    Omana haaveena on myydä nykyinen talo pois heti, kun tarvetta näin isolle ei enää ole ja hankkia joku huoleton ratkaisu, jonka kanssa voi ilman ylimääräistä murhetta olla missä päin maailmaa vaan. Ja varmaan jos nyt päättäisin uudelleen en ehkä hankkisi kokonaisneliöiltä näin isoa asuntoa eli myös se mitä haluaa muuttuu vuosien saatossa. Asuinvuosia tässä asunnossa vasta viisi ja omistusasunnoista on kolmas menossa. Asunnon koko kasvanut perheluvun mukaan kokoajan, edellisen asunnon piti olla jo se viimeinen... No tästä isompaan ja kalliimpaan ei ainakaan enää lähdetä.

    Luen blogiasi säännöllisesti ja sulla on hyviä tekstejä nimenomaan kulutuksen merkityksestä sijoitusvarallisuuden kasvattamisessa. Itselläni on tässä kulutuksessa aikamoinen kuilu opeteltavana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, ja siis ehdottomasti olemme realisteja sen suhteen, että tilanteet voivat muuttua ja samoin fiiliksemme.
      Koen kuitenkin että olemme viime vuosien aikana löytäneet itsestämme sellaisen aidon sisäsyntyisen minimalismin ja haluttomuuden omistaa tavaraa, esineitä ja asioita ja samalla tarpeen olla jossain vaiheessa elämää täysin vapaita kaikesta, myös kodista. Ja kun olemme käyneet kaikkia vaihtoehtoja läpi, olemme tämä skenaario (tai sen variaatio) on se joka tuntuu eniten "meiltä".

      Ehkä eniten meitä huolestuttaa se että kavereiden paine koulussa (ja kiusaaminen) tekee poika ja tyttö lapsen samassa huoneessa asumisesta vaikeaa. Jotenkin tuntuu tyhmältä potentiaalisesti muuttaa 100-200t€ kalliimpaan vain ala-asteelaisten lasten mielipiteen takia. Uskon että kasvatuspuolella pystytään nimittäin vaikuttamaan siihen että lapset pärjäävät ja kuitenkin tavoite on asua 3-5 vuotta, eli teini-ikä ratkaisussa, jossa molemmat saavat omat huoneet.

      Mutta aika näyttää.

      Poista

Heips, robottien takia tarkistan kommentit ennen kuin ne julkaistaan. Hold tight, kommenttisi näkyy pian!

Kotitaloutemme huhtikuun tulot, menot, varallisuus ja velat 4/2019

Huhtikuu on hyvin samanlainen kulutukseltaan kuin kaikki muutkin kuukaudet. Ruokamenot laskivat normaalista "kiitos" viikon Noro-v...