keskiviikko 10. huhtikuuta 2019

Mitä olemme oppineet seurattuamme kulujamme vuoden?

Aloitin blogin 5kk sitten, mutta kotitaloutemme kulujen seuraamisen 12kk sitten. Seuraamme kuluja, tuloja ja varallisuuden kehitystä kotitalouden näkökulmasta, sillä meillä ei ole omia tilejä eikä omistuksia vaan kaikki on yhteistä. Ja painotan että seuraamme talouttamme, emme budjetoi.

Aloimme seuraamaan talouttamme, koska meille jäi "liian" paljon rahaa säästöön. Olemme aina olleet melko minimalistisia, autottomia ja harrastuksemme ovat ilmaisia (pyöräily, piirtäminen, lukeminen) eli tiedämme kulutuksemme olevan pienempää kuin monilla. Halusimme kuitenkin syvemmän ymmärryksen tähän kaikkeen.

Ja ymmärrys on parantunut. Suosittelen tällaista 1 vuoden ajatusharjoitusta kaikille. Kulutuksen tilastointi kuun lopussa vie hyvin vähän aikaa ja antaa aidosti paremman käsityksen oman talouden tilasta ja kestävyydestä.

Lähdin blogin kirjoittamiseen ajatuksella että voin näyttää että lapsiperhekin voi hyvin helposti kartuttaa merkittävää varallisuutta ja että säästöaste on merkittävin tulevaisuuden varallisuuden ennustaja.
Mutta olen muuttanut ajatteluani ja päätynyt että kaiken ytimessä on lopulta oma ajatusmaailma ja arvot.
Voin rakentaa esimerkkejä esimerkkien jälkeen siitä kuinka kuka tahansa voi keskituloilla saavuttaa merkittävän varallisuuden, mutta se on osin irrelevanttia.

Meille säästäminen tulee helposti
Ja se lienee lopulta kaiken avain ja itselleni oleellisin asia jonka olen tajunnut. Emme aidosti ole kiinnostuneita tavarasta ja kulutuksesta.
Meille kulutus ei korreloi tippaakaan onnellisuuden kanssa ja kuten avauksessa kirjoitin aktiviteettimme ovat, no ilmaisia.
Vietämme suurimman osan ajastamme perheen kesken luonnossa, kirjojen ääressä, harrastusten kuten piirtäminen ja pöyräily parissa jne. Pöyräilemme töihin miltei läpi vuoden emmekä vaihtaisi tätä autoiluun.
Asumme kivassa asunnossa, mutta emme ole vivuttaneet velkaamme maksimiin ja emme jahtaa seuraavaa, suurempaa ja kalliimpaa asuntoa, vaikka voisimme ostaa isohkon omakotitalon välittömästi.

Osaamme tehdä pirun hyvää ruokaa ja ravintolat ovat lähinnä MEH kokemuksia. Emme syö eineksiä emmekä yksittäispakattuja välipaloja (emmekä raahaa kaupasta kymmentä litraa maitoa ja mehua vaan juomme vettä).

Sanoisin miltei että mukavimmat ja parhaimmat päiväni ovat sellaisia, joista keksisi hyvin vähän kirjoitettavaa. Olen aiemmin myös kirjoittanut, kaikki näyttö viittaa siihen että onnellisuuden (ja terveyden) paras ennustaja on muutamien oleellisimpien sosiaalisten suhteiden terveys ja syvyys.

Lukijan pitää vain luottaa että olen alhaisesta kulutuksesta huolimatta onnellinen enkä käytä aikaani "pennin venyttämiseen". Mikään valintamme ei ole talouden meille sanelema, vaan oma päätöksemme.

Kun mietin omaa kirjoittamistani, en osaa kertoa kenellekään miten ajatusmaailmaa muutetaan.
Jos joku kokee elämän tason heikkenevän merkittävästi kulutusta supistamalla, on vaikea sanoa ettei se voisi subjektiivisella tasolla olla täysin totta.
Koen tästä johtuen että blogini on osin tullut luonnollisen tien päähän. En lopulta halua kirjoittaa arvomaailman ja elämänkatsomuksen muuttamisesta (se tuntuisi moraalisaarnaamiselta ja jeesustelulta), mutta juuri nämä asiat tuntuisivat meillä olevan kaiken ydin ja rahan säästöön jääminen tämän suora seuraus.
Ja siksi kaikki mahdolliset esimerkit siitä miten varallisuus kehittyy esim 1000€/kk säästämällä on osin irrelevanttia.

Miksi me säästämme?
Lyhyellä juoksulla haluamme olla täysin velattomia.
Pitkällä juoksulla tavoitteemme on viimeistään lasten kotoa muutettua myydä asuntomme ja luopua miltei kaikesta fyysisestä omaisuudesta. Haluamme että meillä on tarpeeksi varallisuutta luomassa passiivista tulovirtaa, jotta voimme elää missä vain ja vaihtaa maisemaa milloin vain.
Ja itse asiassa, mitä alemmat kulumme ovat, sitä vähemmän pääomaa tarvitsemme tavoitteeseen pääsemiseen.

Haluamme  myös että meillä on riittävästi varallisuutta sitä mahdollisuutta varten, että meidän vanhuudessamme ilmainen terveydenhuolto ja eläke eivät ole turvattuja. Minusta on absurdi ajatus lähteä oletuksella että 30-40v päästä kaikki on kuten nyt ja jos ei ole niin mitä? Valittaa ja vaatia. En haluaisi elämää, jonka viimeiset vuosikymmenet on todellista kärvistelyä pakon sanelemana. Haluan täyden vapauden ja riippumattomuuden.

Toki varallisuuden kasvu luo myös mahdollisuuksia ja ilman korkeaa säästöastettamme meillä ei esim olisi osakesalkkua eikä todellakaan kykyä vastaavaan riskinottoon.

Mutta mennään vielä nopeasti lukuihin
Elämäntapamme suorana seurauksena kulutuksemme 12kk ajalta oli
Vaatteet ja sisustus 2898€/v ja 241€/kk
Ruokakauppa 5215€/v ja 435€/kk
Sähkö 509€/v ja 42€/kk
Yhtiövastikkeet 4784€/v ja 399€/kk
Teleoperaattirit 635€/v ja 53€/kk
Harrastekerho 140€/v ja 12€/kk
Viihde 10€/v (taisi olla yksi leffalippu, aika noloa)
Lääke - ja lääkärikulut 812€/v ja 68€/kk
Matkakortit 238€/v ja 20€/kk (ei autoa, pöyrä käytössä lähes koko vuoden)
Vakuutukset 182€/v (tässä saattaa olla "heittoa" sillä mutulla maksoimme 1kk ennen seurantaa isomman vakuutusmaksun ja oikea luku lienee 350-400€ hujakoilla)
Korot&pankkikulut 1008€/v ja 84€/kk
=16430€/v ja 1369€/kk
+laina pääoman lyhennykset 15246€

Puhdas kulutuksemme on siis todella todella matala. Laina pääoman lyhennyksetkin huomioiden kokonaiskulutuksemme on n. 31600€. Vastaavasti perheemme laskennallinen köyhyysraja olisi 29868€/v eli kulutuksemme ylittää tuon vain 5,9%. Ja jos lyhennystahtimme olisi normaali 20-25v alittaisi kulutuksemme köyhyysrajan 18,2 prosentilla.

Kun laina pääoman lyhennykset lasketaan säästämiseksi, kuten ne tulee laskea, säästöasteemme on 72%.
Nettovarallisuutemme kasvoi 44200€. Varallisuuden kasvu selittyy +90% säästöasteella.

Blogin tulevaisuus
Kuten sanoin, olen blogin ja oman seurannan aikana muuttanut ajatteluani ja päätynyt siihen että oma ajatusmaailma on kaiken avain säästämisessä.
Tämän takia blogi on ollut hiljaisempi ja hakee fokusta.
Kirjoittelen varmaan omia ajatuksiani sijoittamisesta (painona tämä) ja varallisuuden kasvattamisesta jatkossakin, samoin seuraan blogissa tuloja, menoja ja varallisuuden kehitystä kuukausittain, mutta en suosittele blogin seuraamista kenellekkään ;)

Jos kuitenkin haluat ehdottaa aiheita, antaa palaa ja tiputa kommentteihin.

torstai 28. maaliskuuta 2019

Korkoa korolle (klisee 1.): Laita raha poikimaan lapsellesi

Vaikka kirjoitan sijoittamisesta minun ykkös teesi on aina tämä: Säästäminen on varallisuuden tärkein ajuri.
Haluan tuoda tätä tänään esille aika tylysti käymällä läpi yhtä klassista esimerkkiä korkoa korolle ilmiön voimasta.

Kun sijoittamisesta kirjoitetaan, tykätään käyttää paria pohja oletusta.
1. 10% tuottoaste ja
2. Hyvin pitkiä aikavälejä
Näin saadaan todistettua kuinka pienistä summista kasvaa merkittäviä ja ihmisiä kannustetaan säästämään edes vähän.
En kiellä etteikö tämä olisi totta ja tavallaan kannustavaa, mutta mitäpä jos oltaisiin joskus todella rehellisiä (myös itsellemme). Huomioidaan vähän veroja, korjataan summat inflaatiolla (eli ostovoimakorjataan loppusummat) ja säädetään tuottoastetta vähän best case scenariota alemmas.

Haluan kirjoittaa kahdesta perus esimerkistä, jotka ovat todella yleisiä. Pitkäaikais kuukausisäästämisestä ja lapselle könttäsumman sijoittamisesta. Tänään jälkimmäisestä.

Ennen tätä haluan kuitenkin tuoda pari pohjaoletusta alkuun.
-Käytän kaikissa esimerkeissä 2% inflaatiota.
-Osinkojen verot ovat 25,5% eli nykyinen verokanta.
-Kaupankäyntiä kaudella ei ole (joka on todella todella harvinaista ja kaunistaa laskelmien lopputuloksia merkittävästi).
-Tästä myös seuraa että omistuksiin voi käyttää ainakin osin hankintameno-olettamaa ja käytän realisointia varten 25% pääomaveroja 30-34% sijaan.

Klisee: Laita raha poikimaan lapsellesi
Laita 10,000€ lapsesi sijoitustilille kun hän on syntynyt. 30 vuoden kuluttua lapsesi sijoitussalkussa on jo 174,494€. Aika muikea summa.
Alla olevaan laskelmaan olen laittanut 3 esimerkkiä. Perus 1. "Klassisen esimerkin", 2. "rehellisen version" tästä klassisesta esimerkistä, sekä 3."Realistisen" version*.
*=Entä jos seuraavat vuosikymmenet ovatkin kasvun puolesta heikompia kuin edelliset? Viimeisen 100 vuoden talouskasvulle on ollut hyödyllistä kasvava väestö, kasvava työväestö naisten siirryttyä työvoimaan, ikäpyramidi, joka on keskeltä lihava (i.e. paljon työikäisiä, vähän eläkeläisiä) ja super hyvä huoltosuhde.
Seuraavina vuosikymmeninä hopeinen aalto pyyhkii maailman yli ja kääntää ikäpyramidit päälleen.
Miten hyvin klassinen esimerkki kuvaa todellisuutta?
Ero on järkyttävä. 174494€ muuttuu pelkän inflaatiokorjauksen ja osinkoverojen huomioimisen jälkeen 72845 euroon ja tämä ennen pääomaveroja, jos salkkua haluaa laittaa lihoiksi.
Jos tuotot ovatkin 8% luokkaa, on verot huomioiva loppusumma 35686 euroa.

Haluan myös painottaa. Tässä käytetyt esimerkit eivät ole mitään pessimistisiä skenaarioita, vaan yksinkertaisesti rehellisiä.

Nyt voisi toki ottaa ajankohtaiseksi huomioksi uudet sijoitussäästötilit. Silloin osinkoveroja ei ole, mutta ei myöskään ymmärtääkseni hankintameno-olettamaa. Jos käytetään 34% pääomaverokantaa (yli 30t€ voitoista 34%) lopputolos on 118566€ 10% tuottoasteella. Inflaatiokorjattuna 64500€. (30% pääomaveroilla 125000€ ja inflaatiokorjattuna 69000€.)

Entäpä jos lapsi on myös kärsimätön eikä jaksa odottaa 30 vuotiaaksi saakka?
Mitäpä jos hän iskee rahaan kiinni jo 20 vuotiaana, esimerkiksi ostaakseen itselleen asunnon?
Silloin laskelma näyttää seuraavalta:

Yhteenveto
Joku voisi ajatella että pyrin todistamaan ettei lapselle kannata säästää.
En pyri.
Jokainen haluaa antaa lapselleen hyvät lähtökohdat elämään ja on ehdottoman hyödyllistä, mikäli esimerkiksi ensimmäisen omistusasunnon voi ostaa nuorena käyttäen käsirahana vanhempien rakentamia säästöjä&sijoituksia.

Haluan yksinkertaisesti näyttää että vaikka todella pitkällä aikavälillä summat moninkertaistuvat, on realistisempi aikaväli lapsille luultavasti 20 vuotta 30 vuoden sijaan ja 17 kertaistumisen sijaan säästöjen 2-3 kertaistuminen on faktuaalisesti oikeampi alue (inflaatiokorjattuna).

Millaisia ajatuksia herättää?

maanantai 4. helmikuuta 2019

Minimalismi on tie onnellisempaan elämään

Tiedän että tällaisten tekstien kohdalla inspiroiva kirjoitus, joka ei anna oikeasti kättä pidempää on suosittua. Mennään siis toiseen, tylsempään suuntaan.

Puhun tässä blogissa säästämisestä, mutta säästäminen nähdään...no tylsänä. (Voisi toki puhua varallisuuden kasvattamisesta, sillä tulot-menot=varallisuuden kasvu.)

Mutta tavoitteeni ei ole koskaan ollut säästäminen, se oli valintojeni sivutuote.

Kuitenkin, koska haluan pitää tekstin tylsänä, olen nyt pitänyt blogia auki 4kk. Näiden 4kk aikana kotitaloutemme nettovarallisuutemme on kasvanut 17000t€. Normaalina vuotena nettovarallisuutemme kasvaa 35-40t.

Säästöasteemme on yleensä +70%*, eli syynä nettovarallisuuden kasvuun ei ole huikeat tulot. Itse tähän pääsee sillä, että pariskunnassa molemmat tienaavat bruttona 2250€/kk.
Ja tällä tahdilla 10 vuodessa säästöön jää 400,000€. 15 vuotta näillä tuloilla ja menoilla ja kotitalous kuuluu varallisuudella mitattuna top 10%.
(*lisään tekstin loppuun avausta kuluista ja menoista, jotta näet miten tuo toteutuu.)
On suhteellisen häkellyttävää, miten nopeasti varallisuutta voi rakentaa tuloista huolimatta, kun säästöaste on korkea.

Mutta elämämme täytyy olla kauheaa!
Olen minimalisti. En ole juuri koskaan liittänyt paljoa merkitystä tavaraan. En tavoittele tavaraa, enkä unelmoi isoista jahdeista.
En kuitenkaan ole ollut tietoisesti minimalisti ja vasta viime vuosina on tullut jäsenneltyä mitä se tarkoittaa minulla.

Yksinkertaisimmillaan tarkoitan minimalismilla sitä että omistan vähemmän tavaroita. 
Kävin jokin aika sitten vaatekaappini läpi. Yli puolet vaatteista oli sellaisia, joita en aijo käyttää oikeasti enää ikinä. Laitoin ne kierrätykseen. Omisitin kengät, joita en ollut käyttänyt kuin kerran pari vuotta sitten, kierrätykseen.
Tein saman rakkaille kirjoilleni ja rehellisesti lähes 90% kohdalla pystyin sanomaan etten oikeasti tule niitä lukemaan uudestaan (ja jos tulen, käyn kirjastossa).

Tätä voisi kutsua myös kaappien tyhjentämiseksi. Minimalismia tästä tekee se, että aidosti mietimme myös sitä, tekeekö nämä asiat meidät onnellisiksi. Toki jäätelökonetta voisi käyttää “joskus”, mutta onnellisuuteemme ei aidosti vaikuta se, onko meillä vai eikö meillä ole jäätelökonetta, eli luovuimme siitä.

Välttämättömyys ja onnellisuuden aito kasvatus ovat ainoat kriteerimme asioiden hankkimiseen. Ajan kanssa huomaamme että pienen innostuksen jälkeen lähes kaikki tavarat ovat...no MEH.

Lähestymme samoin asuntoamme. Pidämme asunnostamme, mutta emme ole kovinkaan innoissaan isomman ja kalliimman asunnon jahtaamisesta. Koti on koti niiden ihmisten takia, joita siellä on. En usko että muuttamalla kaksi kertaa suurempaan ja kalliimpaan kotiin olisin kaksi kertaa onnellisempi. Luultavasti tekisin pidempää päivää ja viettäisin vähemmän aikaa kotona. Olisin vähemmän osallinen lasteni elämässä ja suhteeni vähemmän merkityksellinen.

Hitto, meillä ei ole edes televisiota. Uskon että lasten viihdyttäminen TV:llä olisi niin helppoa, että TV olisi päällä pian vähän väliä ja jälleen olisimme vähemmän yhdessä. Tuskin kuolinvuoteellani kuitenkaan itken sitä, kuinka olisin halunnut katsoa enemmän sarjoja kun olin isä. Aaah, ja kuinka television oli pakko olla uusin 4k 70” goljatti.

Kun fokus on siinä, mikä on tärkeää ja mikä meidät tekee onnellisiksi on vastaus, miltei kaikki muu paitsi tavara.

Mikä tekee minut onnelliseksi?

Perhe, ystävät, aika lasteni kanssa (vaikka p*skojakin päiviä on). Vietämme lasten kanssa aikaa kirjastossa, kotona kirjojen kanssa, piirtäen, rakentaen leegoilla, leikkien metsissä, rakentaen lumilinnoja.
Lasten kanssa piirrustus projekti Gotta catch em all etenee tasaisesti 1-2 uutta piirrustusta seinään/ viikko.

Toki aktiviteetit voivat muuttua ja niistä voi tulla kalliimpia, mutta voi myös olla että nyt tekemämme valinnat johtavat myöhemmin tilanteeseen, jossa lapsemme (toivottavasti) haluavat jatkossakin tehdä asioita kanssamme ja jakaa tuntemuksia kanssamme.

Aika perheen kanssa tekee minut onnelliseksi ja saankin touhuta 3 arkipäivää viikosta lapsieni kanssa, kun vaimoni viettää 2-3 päivää arkiviikosta kotona.
Olemme molemmat vahva osa kasvatusta ja parisuhteemme toimii, koska jaksamme paremmin ja olemme toisillemme enemmän tuki. Myös lasten kasvatus on yhtenäistä ja molemmat tuntevat realiteetit.

Olen pirun yksinkertainen, mutta ne asiat, jotka aidosti tekevät minut onnellisiksi eivät oikeastaan maksa, muuta kuin menetettyjä tuloja lyhemmästä työviikosta.

Ehkä sinun onnellisuutesi on linkittynyt johonkin pirullisen kalliiseen, mutta uskallan väittää että silti, ne asiat, jotka luovat aitoa onnellisuutta ovat hyvät ja vahvat sosiaaliset suhteet läheimpiin ja rakkaimpiin...ja niihin ei tarvitse uhrata kuin rahaa.
"Good relationships keep us happier and healthier" tiivistää parhaimman ja laajimman, 75 vuotta jatkuneen, Harvardin onnillisuus tutkimuksen löydökset.

Linkki videoon, jos TED talk aiheesta kiinnostaa:
What makes a good life? Lessons from the longest study on happiness | Robert Waldinger

Minimalismi on onnellisuuteen keskittymistä ja kaiken muun pois leikkaamista

Ja kun kaiken turhan leikkaa huomaa että kulutus laskee, merkittävästi. Kaapit pullottavat puoli tyhjinä ja tilaa on enemmän. Koti on järjestyksessä ja ne asiat mitä omistat, ovat “arvokkaampia”.

Joten kun perustarpeet (ruoka, vaatteet) on hoidettu, materia ei juuri tuo mitään lisää. Mutta sen vähentäminen voi lisätä onnellisuutta, varsinkin jos valinnat tekee niin, että ne “pakottavat” sinua parempaan toimintaan (kuten TV:stä luopuminen).

Tämä on ollut yksi oleellisin alhaisen kulutuksemme ajuri. Tämän kautta myös taloutemme paranee joka kuukausi, vaikka vietämme valtavasti aikaa kotona lastemme kanssa, keskittyen niihin asioihin, jotka tekevät meistä onnellisia.

Ja tämän takia, kun lapsemme muuttavat kotoa, meillä tulee olemaan niin paljon pääomaa, että voimme elää osingoilla missä vain maailman kolkassa meitä milloinkin huvittaa, täysin vapaina kaikesta.

*Tämän hetkiset tulot ja kulut löytyvät #tilanneraportti teksteistä. Meillä on kaksi lasta ja 2017 valmistunut 3h 65m2 rivitalo Espoosta, noin 1km Sellosta. Lapset ovat kotona. Emme omista autoa, olemme valinneet asunnon sijainnilta, josta voimme pääosin pyöräillä töihin (vaimolla 5km, minulla 12km) tai käyttää julkista (joulu-helmikuu).
Aiemmin, esim asuessamme kahdestaan, asuimme 145t€ kaksiossa, jonka ostimme 20-25t€ alkusäästöillä. Korot, vastikkeet, vedet, vakuutukset ja sähköt olivat alhaiset, noin 300€/kk. Muutoin kulutuksemme oli ehkä sen verran että pääsimme 1000€ kulutukseen. Säästöön jäi kevyesti 3000€/kk.

sunnuntai 27. tammikuuta 2019

Ylituottoja osakepoiminnalla

Aloitin sijoittamisen pienillä summilla hyvin nuorena, 13-14 vuotiaana. Luin Seppo Saariot, Kim Lindströmit yms. ja aloin lukemaan vuosikertomuksia 15-16 vuotiaana.

Olen käyttänyt valtavasti aikaa firmojen analysointiin. Kun analysoin esimerkiksi Wal-Martin luin kaikki vuosikertomukset 70-luvulta lähtien. Luin Sam Waltonin kirjan ja luin analyytikkojen analyysejä firmasta vuosien varrelta (jotka historia todisti aina pahasti pieleen menneiksi). Luin paljon ja pystyn sanomaan että ymmärsin Wal-Martin läpikotaisesti.

Mutta lopulta tämä ei antanut minulle kristallipalloa, jolla olisin pystynyt näkemään firman tulevaisuuteen.
Itse asiassa Wal-Martin kasvu oli niin systemaattista, että tulevaisuuden ennustus kasvusta olisi näyttänyt suurinpiirtein tältä:
Tästä "analyysista" tulee lähinnä mieleen Nassem Talebin Black Swan kirjassa esiintyvä kalkkunaprofessori, joka ennustaa historiaa hyödyntäen kalkkunapopulaation kasvua, juuri ennen kiitospäivää (thanks giving day).

Teinkin aikoinaan jokaisen firman kohdalla hypoteesin, jonka kirjoitin ylös. En halunnut vain sanoa "tämä firma on osta", vaan kirjasin ylös mitkä ovat ne kriittiset kasvun ja kannattavuuden ajurit. Monesti osuin "oikeaan", eli sijoitukseni olisi tuottanut paremmin kuin indeksi, mutta olin usein väärässä syistä, jotka johtivat parempaan tulokseen. Eli oikeasti hypoteesini oli väärä.
Tämä voi olla joidenkin mielestä nyanssia, mutta mielestäni on tärkeää tunnistaa se oliko oikeassa oikeasta vai väärästä syystä, sillä vain tämän ymmärtämällä pystyy tekemään realisisen päätelmän omista kyvyistään.

En pystynyt omakohtaisesti koskaan saavuttamaan osakepoiminnalla ylituottoja. (Toki näin hankittu ymmärrys eri bisneksistä, ansaintalogiikoista, yms. on ollut kätevää työelämässä, eli aika ei lopulta ollut huonosti käytetty.) 

Ylituottojen saavuttaminen sijoittamalla samoihin tuttuihin firmoihin kuin muutkin on vaikeaa, ellei mahdotonta. Markkinoilla on paljon fiksuja silmäpareja ja minulta puuttuu ylimielisyys sanoa että pystyisin näkemään vaikkapa Applen tulevaisuudessa jotain mitä tuhannet analyytikot eivät näe. Suomenkin kokoisessa maassa kaikki suuret firmat ovat useiden todella fiksujen ihmisten syynissä ja siksi harvassa on rahastot, jotka systemaattisesti indeksin voittaa.
Tähän myös pohjaa se kuinka analyytikot usein häviävät osakkeita valitseville kissoille ja apinoille. Kun selvästi väärin hinnoiteltuja yrityksiä ei ole, tuuri ja sattuma vaikuttavat enemmän tuottoihin kuin itseään kunnioittava analyytikko haluaa myöntää.

Mutta joku voisi lainata Warren Buffettia
"If I was running $1 million today, or $10 million for that matter, I'd be fully invested. Anyone who says that size does not hurt investment performance is selling. The highest rates of return I've ever achieved were in the 1950s. I killed the Dow. You ought to see the numbers. But I was investing peanuts then. It's a huge structural advantage not to have a lot of money. I think I could make you 50% a year on $1 million. No, I know I could. I guarantee that."
Jos harkitsetkin suoria osakepoimintoja, kannattaa muistaa kontekstina se että Buffett sanoo näin, siksi että pienellä salkulla voi ostaa firmoja, jotka ovat liian pieniä ja illikvidejä rahastoille ja monille ammattisijoittajille, eli mikro- ja nanocap firmoja.

Ylituottoja Mikrocap firmoilla!
Uskon ehdottomasti siihen että ylituottoja voi saavuttaa sijoittamalla microcap (>$300milj) firmoihin ja data tukee tätä.

Itse asiassa tuotot paranevat sitä mukaa mitä 1. vähemmän institutionaalisia omistajia firmoissa on ja 2. mitä vähemmän kauppaa osakkeilla käydään eli mitä illikvidimpi osake on. Tämä korreloi mukavasti sen kanssa, että mitä vähemmän silmäpareja firmoja tutkii, sitä todennäköisempää virheellinen hinnoittelu on.

Mutta ei niin nopeasti...
Kun menee sijoituskirjojen ulkopuolelle ja vaikkapa lukee Buffett Partnershipin vuosikertomuksia 1956-1965 tai kuuntelee esimerkiksi Mike Alkinin kertomuksia hänen ajoistaan short-side analyytikkona, näkee miten he ovat ylituottoja saavuttaneet.

Esim. Firma X valmistaa työkaluja. Työkalut alkavat menemään kaupaksi ja kasvua tuli 50% vuodessa. Nojatuolianalyytikot (piensijoittajat) alkavat hahmotella viivottimella kasvua, mutta systemaattisia ylituottoja saavuttaneet menevät suoraan kauppoihin. 
He puhuvat asiakkaiden, hyllyttäjien, hankintapäälliköiden yms. kanssa ja heille selviää että kauppoja ärsyttääkin että firma X ei olekaan onnistunut pysymään aikatauluissa kasvun takia ja hyllyt ovat joskus tyhjiä. Samalla X yrittää nostaa hintoja ja kaupat laittavat tilauksia jäihin. Ja kaikki tämä näkyy parin kvartaalin päästä negarina...mutta tätä ei saisi selville jos käyttää vain kaikkien saatavilla olevaa informaatiota.

Tämän esimerkin tarkoitus on vain näyttää se, että mikrocap kentässä piensijoittajalla on kaksi etua. 1. Vähemmän silmäpareja, jolloin väärin hinnoittelu on todennäköisempää ja 2. markkinoilta näkymätöntä informaatiota on saatavissa.

Ylituotot ovat näistä syistä mahdollisia, mutta jotta näitä tekijöitä voi hyödyntää täytyy olla valmis laittamaan valtavasti työtä ja aikaa analysointiin. Sen lisäksi on hyväksyttävä että aitoja loistavia tilanteita on todella harvassa. 
Kun Buffett sellaisen löysi, hän keskitti merkittävän osan portfoliostaan tilaisuuteen, sillä ei ole järkevää analysoida satoja yrityksiä, joista ehkä 1-2 on vahvoja ostokohteita ja sen jälkeen sijoittaa vain 2-4% salkusta näihin kohteisiin.

Nyt, jos hyväksymme oletuksemme, jotka toki voi kyseenalaistaa, seuraa kysymykset:
Olenko valmis sijoittamaan pääosin vain micro- ja nanocap yrityksiin ja tekemään merkittävästi työtä? Olenko valmis ottamaan yhteyttä kolmansiin tarhoihin ja yrittää löytää informaatiota, mitä markkinoilla ei ole helposti saatavilla? Ja olenko niin itsevarma omista kyvyistä ja taidoistani että olen valmis, loistavan kohteen löytyessä, keskittämään merkittävän osan portfoliostani tähän kohteeseen?

Vastaan kysymyksiin, Ei, ei ja ei.

Jos pääsit tänne asti ja olet hiukan pettynyt, ymmärrän sen täysin.

Halusin kuitenkin kirjoituksella osin laittaa jokaisen sijoittajan miettimään omaa sijoittamista. Miksi täsmälleen toimit kuten toimit? Jos olet osakepoimija, mikä on täsmälleen se syy miksi uskot voivasi tehdä osakepoiminnalla ylituottoja ja onko hypoteesisi looginen?
Omalla kohdallani hyväksyn yllä olevan hypoteesin ja siksi en näe itseäni tekemässä osakepoimintoja.
Minun keinoni sijoittaa ovat 1. fundamenttisijoittaminen (jos asia kiinnostaa lue ihmeessä tekstini kuparista tästä) ja muutoin 2. hyvin passiivinen ETF ja REIT sijoittaminen yhdistettynä 3. salkun painottamiseen eli käteispainon muuttamiseen syklin edetessä (ei ajoittaminen). 

lauantai 26. tammikuuta 2019

Voiko varallisuutta kasvattaa minimituloilla?

Voisin pyöritellä monia eri skenaarioita, mutta valitsen huonon tilanteen, jossa on keskiössä ihminen, joka on valmis tekemään elämäänsä muutoksia, Matti.

Matti on päättää vuosien toimeentulolla roikkumisen jälkeen ryhtyä siivoojaksi. Täyden kuukauden työskentelystä Matti tienaa 1400€ bruttoa. Matti on 30 vuotias. Hänellä ei ole velkaa, mutta ei omaisuuttakaan.
Matti asuu kaksiossa, jonka vuokra on 1000€. Hänellä on autonrämä, jonka jälleenmyyntiarvo on noin nolla. Matilla on myös pyörä. Matti asuu Espoossa.

Miten Matti saa elämänsä kuntoon? (#richsplaining)
Matin veroprosentti on verolaskurin mukaan 5,5% ja sivukulut 8,25%.
Matin netto kk tulot ovat 1214,50€. Toki pitää muistaa että lomarahat, jne. eli kuukautta kohden lomarahoja kilahtaa nettona noin 100€. Pyöristetään Matin nettoansiot 1300€/kk.

Menopuolella Matin kulut ovat liian suuret. 1000€ vuokraa + sanotaan 200-250€/kk kuluja autosta on kestämätön yhtälö. Jos Matti haluaa saada elämän kuntoon on autosta luovuttava.
Jos nyt nousee karvat pystyyn, mahdollisuus autottomuuteen on ainut pk-seudun hyvä puoli huonotuloiselle. Vastaava esimerkki pienemmästä kaupungista ei antaisi ehkä tätä mahdollisuutta (vaikka silti paras tapa on muuttaa keskustaan ja luopua autosta), mutta tätä kompensoi halvemmat vuokrat ja asunnot.
Matin on myös muutettava pienempään yksiöön. Espoo on onneksi täynnä alta 700€/kk kämppiä.

Matti muuttaa yksiöön, jonka vuokra on vesineen 700€. Matti saa tuloillaan yleistä asumistukea 162€/kk. Keskimääräiset nettorahatulot 1462€ yhteensä/ kk.

Vuokran jälkeen Matilla on 762€. Ruokakulut on typistettävä, mutta onneksi kotiruoka vihannespainolla on sekä terveellistä että halpaa, 300€* riittää Matille hyvin kaikkeen mitä kaupasta tarvitaan (sis. saippuat, WC-paperit yms.).
*Kuluseurannalla meidän kotitalouden (2 aikuista, 2 alle 3v lasta), kuluttaa kuussa noin 450€ näihin.

Uusien huonekalujen hankkimisen Matti saa unohtaa. Puhelin 2v käyttöajalla, liittymä, läppäri 3v käyttöiällä, pyykinpesukone 5v käyttöiällä = 75€/kk. Julkistaliikennettä Matti ei tarvitse kuin 2-3kk/v eli 25€/kk keskimäärin. Muita menoja (satunaiset yms) Matilla on 50€/kk.

Matin kokonaiskulut ovat 1150€.
Säästöön Matilla jää 312€/kk eli 3744€/v.

Ja nyt se nillitys myrsky! Mutta entä ulkomaanmatkat? Entä ravintolat ja elokuvat? Entä ne ja nämä. Ei. Matti on 30 vuotias ja persaukinen. Matilla ei ole mitään osaamista, millä voi tienata paremmin. Matin on turha kuvitella tuhlaavansa ennen kuin Matilla on oma asunto. Jos olet vasemmistohenkinen lukija, joka kokee että on helppo huudella haluan kertoa jotain omasta taustastani.

Kun opiskelin, elin hyvin pienessä kaksiossa 4-5 vuotta ystäväni kanssa. Minun huoneeni oli olohuone, johon oltiin teipattu lakana, joka eristi sen keittiöstä. Opintotuki ja sen aikainen surkea asumistuki riittivät minulle. Kun päädyin perustaja osakkaaksi ensimmäiseen firmaan tein töitä pitkiä viikkoja ja elin osia viikoista ystäväni sohvalla makuupussissa, jotta leikkaisin kulujani. Koska...olin persaukinen ja ainut tapa parantaa tilannetta on 1. nostaa tuloja ja 2. leikata kuluja.

Rehellisesti Matin ongelma on tulopuolella ja paras tapa korjata se on ottamalla viikonloppuihin keikkatöitä esim. järkkärinä tms. 150-200€ tähän kuvioon lisää kuussa on merkittävästi.

Mutta jos Matti ei ole kiinnostunut tästä voi Matti jatkaa kuviota 4 vuotta. Tämän jälkeen Matilla on kasassa 15000€ ASP tilille säästettynä ja Matti voi hankkia 150,000€ hintaisen asunnon.

Matti ostaa asunnon
Matti on yhä sinkku, joka on taloudellisesti vaikein tilanne mitä voi olla.
Matti voisi ostaa joko vanhemmasta asunnosta kaksion tai uudemmasta asunnosta yksiön. Kaksio varmasti olisi mukavaa elämänlaadulle, mutta mahdolliset korjaukset ja isommat vastikkeet ovat ongelma.

(Tässä esimerkissä on kyseenalaista kelpaako Matti silti näin suuren lainan saajaksi. Jos vastaus on ei, on Matin aika muuttaa muualle, esim. Jyväskylään*, jossa MOL:n sivujen mukaan löytyy runsaasti siivoustöitä ihan keskustasta! Tämä oikeastaan parantaa laskelmaa ja nopeuttaa Matin taloudellista vaurastumista, mutta pidetään Matti Espoossa ja sanotaan että Matti saa keploteltua kepulikonstein itselleen 126000€ lainan.)
*Joku voisi sanoa että on kohtuutonta vaatia ihmistä muuttamaan työn tai taloudellisen aseman parantamiseksi. Mutta se on moraalisin teko, minkä yksilö voi tehdä. Jokainen yksilö on lopulta vastuussa itsestään ja jokaisen pitää tehdä kaikkensa jotta pystyy seisomaan omin jaloin, ilman jatkuvaa muihin tukeutumista.


Matin budjetilla 30m2 140,000€ yksiö on hyvin realistinen. Hoitovastikkeet yms. pitäisi pysyä 150€ tasolla.
Matti on varovainen ja solmii 2% korkokaton lainalleen. Korot ovat 1. vuotena 210€/kk. Kokonaiskulut asumisesta Matilla ovat nyt noin 420€/kk (korot, vastikkeet, vedet, sähköt ja vakuutukset).
Matti ei enää saa asumistukea, mutta Matti on siitä ylpeä, sillä hän on askeleen lähempänä itsenäisyyttä.

Matin kulut ennen lainanlyhennystä ovat yhteensä 870€ ja lainanlyhennykseen Matilla jää 430€. Se on hiukan enemmän kuin lainan lyhennys on (126000/12/25=420€/kk). (Jos Matti haluaa pelata varman päälle, hän odottaisi vielä vuoden asunnon ostossa ja kasvattaisi omaa pääomaa.)

Matti on kärsivällinen. 5 vuotta asunnon ostamisen jälkeen Matti on systemaattisesti maksanut lainojaan. Toki Matti on ollut onnekas, koska hän ei ole kärsinyt pahoja takapakkeja, mutta näinhän suurimmalla osalla on.
5 vuoden jälkeen Matilla on lainaa yhä 100,000€. Mutta hänen oma pääoma on jo 40,000€. Hänen korkonsa ovat vähän kutistuneet ja vuodessa löytyy 500€ huvitteluun.

Huoh...okei eihän Matilla hyvin mene. Matti olisi voinut 1. hankkia ensimmäisten vuosien ajaksi kimppakämpän, joka olisi nostanut hänen kykyään säästää 100-200€/v, joka olisi tarkoittanut noin 7000€ isompaa pääomaa asunnon ostoon.
Hän olisi voinut etsiä myös mitä tahansa keikkatyötä viikonloppuihin. 4h/ viikonloppukin olisi 160-200€ lisää bruttoa/ kk ja tämä lisä tulo olisi voinut mennä suoraan elämiseen.
Jos hän olisi löytänyt partnerin, olisi taloustilanne muuttunut radikaalisti parempaan.

Mitä jos Matti olisi parisuhteessa?
Periaatteessa pariskunta olisi voinut tehdä saman, hyvin minimaalisilla menojen kasvulla. Vaimoni kanssa asuimme vuoden pienessä yksiössä hiukan yli 600e vuokralla. Alkupääoma ensimmäistä kaksiota varten oli nopeasti kasassa. 
Esim. lisäten kuvioon toisen 1400€/kk tienaavan, nousee kulut vain 300-400e/kk jolloin säästöön jää miltei 1200€/kk. Tämä tarkoittaa 14400€/v ja 21600€ 18kk säästämisellä.

Yksiön oston jälkeen pariskunta voi pitäen kulurakenteen ennallaan, maksaa 2 vuoden aikana 35500€ lainasta. Tämän 3,5 vuoden kulukuurin jälkeen pariskunnalla on noin 57000€ omaa pääomaa minimituloilla.
Tämä mahdollistaa pienen kaksion hankkimisen, kulutuksen kasvatuksen muutamalla ulkomaanmatkalla ja silti hyvän lyhennystahdin asuntoon.

Takaisin sinkku Mattiin
Mutta mutta mutta...Voin arvata millaisia vastaväitteitä tähän voi heittää. 
Mutta jos tulot ovat surkeat on vaikeaa kasvattaa varallisuutta, ellei ole valmis alentamaan elintasoa, sillä tulot-menot=varallisuuden kasvu.
Onneksi kaikki onnellisuustutkimukset osoittavat että kulutus ja onnellisuus eivät korreloi. Varallisuuden suurin hyöty puolestaan näyttää olevan se, että taloudellinen stressi laskuista yms. puuttuu eli varallisuus poistaa negatiivisesti onnellisuuteen vaikuttavia tekijöitä.

Konkreetia on se että minimituloisella on tulopuolen ongelma, jota voi korjata keikkaduuneilla, puolisolla tai hankkimalla osaamista, josta maksetaan lisää, vaikka sitten oman toiminimen puitteissa.
Kulukuurilla saa kyllä asioita aikaan, mutta 9 vuoden jälkeen Matti lienee melko kyllästynyt tilanteeseensa. Sen pitäisi motivoida tilanteen korjaamista.

Kuitenkin se on varmaa että jos Matti olisi roikkunut samat 9 vuotta toimeentulotuella, olisi Matin elämä ihan samaa p*skaa mitä se oli aiemmin. Tämä tuskin Matin itsetuntoa nostaa ja epäilisin että 40 vuotiaat toimeentulotuella elävät tyhjätaskut eivät ole kuumintahottia parisuhdemarkkinoilla.


Keskituloisille helpoin keino näyttää olevan kulujen karsiminen, sillä jopa 2-3 vuoden kulukuuri voi muuttaa taloustilanteen niin radikaalisti että sen jälkeen voi siirtyä takaisin vanhaan kulutukseen ja talous on pysyvästi paremmalla jalustalla.

sunnuntai 13. tammikuuta 2019

Tuotto% on sekundaa säästöasteeseen verrattuna

Halusin kirjoittaa viimein jotain, josta olisi hyötyä myös sijoittamista ja säästämistä aloitteleville, kypsemmän iän saavuttaneille, mutta myös haastaa kaiken ikäisten sijoittajien oletuksia.

Aloitetaan perus kliseistä, mitä itsekin joskus käytän. Säästämällä vain 100€ kuukaudessa 20 vuotiaasta lähtien 10% tuotolla, on sinulla kasassa yli miljoona € kun olet 65 vuotias!
Mikäli horisontti on pitkä ja tuotto korkea (ja jätämme huomioimatta inflaation ja verot) pystyy pienelläkin summilla saamaan suuria tuottoja.

Mutta mitäpä jos otetaan huomioon oikea maailma ja lähdetään liikkeelle siitä että historiallinen pitkän ajan inflaatiokorjattu tuotto on ollut 7% tasoa, ei monesti mainittu 10%.
Mitä jos eläkkeelle siirtyvät suuret ikäluokat alkavat myymään omistuksiaan ja osakkeiden pitkän aikavälin tuotot laskevat historiallisesta.
Jos tuotto muodostuu kahdesta komponentista, esim osingot 4% ja arvonnousu 4% (josta puolet on inflaatiota), puhutaan reaalituotosta, joka on 2,7% (netto-osingot) + 2% reaaliarvonnousu = 4,7%. Ja toki tuosta arvonnoususta (sisältäen inflaatio) pitäisi maksaa veroja jos myyt osakkeita.

Eli pyrkimättä ennustamaan tulevaisuutta liian paljon, sanoisin että veroja huomioimatta tuo 7% historiallinen reaalituotto on positiivinen skenaario yksityissijoittajalle. Voisi ajatella että inflaatiokorjatulla tuotolla on parempi varautua 5-6% tuottoihin.

Tuottoaste vs. säästöaste
Sijoitat 30 vuoden ajan
a) 100€/kk 8% tuotolla, salkkusi arvo on 149t€
b) 200€/kk 4% tuotolla, salkkusi arvo on 139t€.
Pitkässä juoksussa korkea tuotto dominoi (toki jos molemmat salkut laitettaisiin "lihoiksi" 30 vuoden lopussa, olisi b) vaihtoehto hiukan edellä nettoarvossa, merkittävästi pienempien verojen takia).


Sijoitat 10 vuoden ajan
a) 100€/kk 8% tuotolla, salkkusi arvo on 18300€
b) 200€/kk 4% tuotolla, salkkusi arvo on 29450€.
Lyhyellä aikavälillä säästöjen määrä ohittaa merkityksessä tuottoasteen mennen tullen, miten tahansa asiaa tarkastelee. Oikeastaan, heti kun tarkastelu väli on "lyhyehkö, eli alle 20 vuotta on säästöjen määrä varallisuuden kasvun kannalta merkittävämpää kuin itse tuottoaste.


Toisella tavalla asiaa voi hahmottaa näin:
Tuoton osuus salkun kokonaisarvosta, tasa erissä säästävälle.

Tämän taulukon on tarkoitus havainnollistaa sitä, miten eri aikaväleillä ja tuottoilla salkun lopullinen arvo jakautuu sijoitetun pääoman ja tuoton välillä, jos sijoitat saman summan joka kuukausi.
Esim. sijoitat joka kuukausi 100€ 30 vuoden ajan 7% tuotolla. Salkkusi loppuarvosta 70,5% on puhdasta tuottoa ja 29,5% sinun sijoittamaasi pääomaa (eli säästöjäsi).

Tässä näkee hyvin sen että vaikka tuotto % olisi korkea, mutta sijoitus/ säästöaika lyhyt 10 vuotta, on valtaosa salkun loppuarvosta vain sijoittamaasi pääomaa.
Mitä alempi tuotto% on ja mitä lyhempi aika säästämiseen on, sitä merkittävämpi komponentti varallisuutesi kasvuun sijoittamasi pääoma on.

Suurimmalle osalle tämä konkretisoituu vähintään niin, että kyky säästää nousee iän myötä. 40-50 vuotias asuntolainan maksanut pystyy monin kertaistamaan säästöt. Siksi, vaikka sijoittamisen olisi aloittanut nuorena, itsessään sijoitetun pääoman määrä on ratkaisevinta.

Meillä on 20 vuoden sijoitushorisontti
Lopulta tiivistän kaiken omaan esimerkkiini. Aloimme kasvattamaan varallisuuttamme vaimoni kanssa 27 vuoden iässä. Viimeiset 3-3,5 vuotta on mennyt täysin asuntolainan tappamiseen ja klassiseen pienemmästä asunnosta isompaan vaihtamisessa.
Olemme vasta nyt aloittamassa sijoittamisen. Meillä on 20 vuoden horisontti, koska haluamme olla 50 vuoden iässä pisteessä, jossa voimme elää passiivisilla tuloilla, missä vain maailmaa (kuitenkin melko minimalistista elämää, eli emme tarvitse miljoonien salkkua). Tulemme toki sijoittamaan tämänkin jälkeen, mutta emme systemaattisesti kasvattamaan salkkua säästämisellä. Siksi sijoitusperiodimme on 20 vuotta.


Tavoittelemme ylituottoja, joka on tavallaan "tyhmää". En kuitenkaan odota että inflaatiokorjattu nettotuottomme tulee olemaan juurikaan 7% parempi. Silloin raa'asti puolet lopullisesta pääomastamme tulee olemaan meidän sijoittamaamme pääomaa, puolet tuottoa. Jos haluamme kasaan 700t€, meidän pitää pystyä kyseisenä aikana säästämään ja sijoittamaan puolet tästä summasta itse.
Siksi keskityn lähinnä tässäkin blogissa säästämiseen. Se on merkittävin varallisuutemme ajuri. Jos säästämme 100€/ kk 20 vuoden ajan on sijoitettu pääomamme 20*12*100=24000€, jolloin 7% tuotolla, meillä on lopulta kasassa noin 52000€. Jos tuotto on 6% ollaan alle 48000€ salkussa, josta yli puolet on meidän säästämäämme!

Säästöaste on paras tulevaisuuden varallisuuden ennustaja
Tämän, ei niin hyvin kirjoitetun tekstin, ydin on se että suurimmalle yksityissijoittajista, merkittävin tekijä varallisuuden kasvulle on säästöasteesi.
Voit kikkailla ja hakea ylituottoja, mutta todellisuudessa kun huomioidaan inflaation ja verojen vaikutus, on tuotto% kaukana usein mainitusta 10 prosentista. Luultavasti lähempänä 6%. Voit tehdä valtavasti työtä ja ehkä saavuttaa 1-2 prosenttiyksikköä ylituottoja, mutta suurinosa sijoittajia pääsee parempaan tulokseen sijoittamalla sata-parisataa euroa enemmän kuukausittain.

Tämä on varallisuuden kasvun ajuri.
Ja mitä vanhempi olet, sitä riippuvaisempi olet puhtaasti kyvystäsi säästää. Et voi ohittaa tätä vaikka tuotto% olisi todella korkea.
Tämän ei ole tarkoitus olla inspirationaalinen viesti 50 vuotiaalle sijoittamista aloittavalla, vaan puhdas reaaliteetti.

Myös nuorempien ja valistuneempien sijoittajien kannattaa miettiä miten paljon ylituottojen perässä kannattaa todella kannattaa juosta, sillä heillekin tuotto% on sekundaarinen puhtaaseen säästöasteeseen verrattuna.

lauantai 5. tammikuuta 2019

Muutamme vuokralle kun lapsemme kasvavat

Asumme nyt Espoossa, vuoden vanhassa kolmiossa kahden (2v10kk ja 1v) lapsemme kanssa.

Pyörittelemme erilaisia asumisratkaisuja, kuten varmasti suurin osa lapsiperheistä. Olemme kaavailleet, sanotaanko hiukan erilaista ratkaisua, jonka halusin jakaa.

Me aiomme näillä näkymin asua nykyisessä talossamme seuraavat 10-14 vuotta. Meillä on kiva asunto, kivalta sijainnilta ja lähellä isoja kauppoja, harrastusvaihtoehtoja ja julkisia. Sen lisäksi en näe huonona että lapset oppivat jakamaan huoneensa ja tulemaan toimeen. Ei ole myöskään olemassa näyttöä sille että samassa huoneessa asumisesta, olisi haittaa lapsille.

Kun lapsemme lähestyvät 15 ja 13v ikää, oletan että samassa huoneessa asuminen voi kuitenkin alkaa tulla tukalaksi.

Silloin muutto on edessä, vuokra neliöön.
Tämä lienee normista poikkeava vaihtoehto. Ja kaikkihan myös tietävät, että vuokra-asunto on omistusasuntoa kalliimpi(?).
Kun mennään neliöihin, puhumme kuitenkin helposti 500t€ asunnoista. Mutta meitä ei vaimoni kanssa rehellisesti sanoen kiinnosta asua +100m2 asunnossa kahdestaan, kun lapset ovat muuttaneet pois kotoa. Asuisimme mieluummin, sanotaan 60m2 oman henkisessä kaksiossa.
Seurauksena muutaisimme neliöön lopulta vain hyvin lyhyeksi 3-5 vuoden ajaksi.

Jos ostaisimme oman neliön maksaisimme alkuun varainsiirtoverot, noin 10t€ ja loppupäässä asunnon myynnin kustannukset sanotaan 10-15t€.
Toki sidomme asuntoon omaa ja vierasta pääomaa, sanotaan 300t€ omaa (OPO) ja 200t€ vierasta (VPO). OPO ei tuota mitään (ellei asunnon arvo nouse) ja VPO maksaa, sanotaan 2% pa. eli 4t€/v.

Vaihtoehtoisesti maksamme vuokraa noin 1400€/kk (neliöt ovat suhteellisen halpoja muihin vuokra-asuntoihin verrattuna). Mutta pystymme sijoittamaan OPO:n  (300t€) tylsimpiin osingon maksajiin ja tienata rahalle, sanotaan 4% osinkoja, eli verojen jälkeen 8400€/v.

Eli

Laskelmamme pohjalta voitamme tällä ratkaisulla (ja vaikka jäisimme "häviölle" on tämä tappio melko irrelevantti).
Tämä ratkaisu tuntuu meille optimilta, koska kun muutamme meillä tulee olemaan velaton asunto, joten asunnon myynnistä vapautuva OPO on todella meidän. Tämä toimii meille myös siksi, että emme ole kiinnostuneita omistamaan isoa taloa, jossa asumme vain vaimoni kanssa.
Emme toki hyödy potentiaalisesta asuntojen hintojen noususta, mutta toisaalta emme altistu millekään asunnonomistajan riskille.

Lasten kotoa muuton jälkeen haluamme luultavasti kokeilla muutamia erilaisia asumisratkaisuja, ennen oman hankkimista. Ja mikäli nettovarallisuutemme on kehittynyt tavoitteidemme mukaisesti, voisimme olla pisteessä, jossa voimme asua missä maassa vain, milloin vain, passiivisten tulojen ansiosta.
Emme ole kovinkaan innoissamme minkään kiinteän omaisuuden omistamisesta.

keskiviikko 26. joulukuuta 2018

Paljonko varallisuutta taloudelliseen vapaudeen tarvitaan?

Jotta voimme sanoa olevamme aidosti vapaita, meidän täytyy
1. olla velattomia ja 
2. meillä täytyy olla niin paljon sijoituksia, että voimme elää 4-5% osinkotuotoilla, ilman tarvetta työskennellä.

Käyn töissä ja maksan merkittävän osan palkastani lainan lyhennyksiin. En omista nettotulojani, vaan pankilla on oikeus niihin.
En myöskään omista aikaani, sillä joudun käymään töissä osin, jotta voin maksaa kulujani ja kantaa vastuun veloistani. En ole aidosti vapaa päättämään asioistani, ajastani ja elämästäni.
Tämä ei ole vapautta.
Minulle vapaus on sitä, etten ole kenellekään velkaa ja että kenelläkään (verottajaa lukuunottamatta) ei ole oikeuksia tuloihini. Vapaus on myös sitä, että voin työskennellä, jos haluan työskennellä, mutta minun ei ole pakko työskennellä jos siltä tuntuu.

Haluan omistaa tuloni ja ennen kaikkea haluan omistaa aikani, täysin, ilman ulkoisia paineita ja pakotteita.
(Haluen myös että minulla on tarpeeksi varallisuutta sitä mahdollisuutta varten, ettei minun eläkepäivillä eläkkeitä ja varsinkaan ilmaista terveydenhuoltoa ole tarjolla. En halua olla yhteiskunnan riippakivi ja riippuvainen mahdollisista tuista, vaan olla täysin itsenäinen ja vapaa muiden päätöksistä.)
Tätä taloudellinen vapaus tarkoittaa minulle.

Paljonko omaisuutta tarvitaan taloudellisen vapauden saavuttamiseen?
Tarvitsen vaimoni kanssa velattoman asunnon ja sijoitusomaisuutta, jolla katamme kulutuksemme. Molemmat komponentit ovat äärettömän riippuvaisia kulutuksesta ja pienetkin erot muuttavat laskelmaa radikaalisti, joten kerron ensin kulutuksestamme.

Olen minimalisti. Joku voisi sanoa pihi, mutta rehellisesti en tarvitse juurikaan materiaa. Minulla on melko vähän tavaraa, enkä säilytä mitään, mikä ei ole aktiivisessa käytössä. Mitä vähemmän tavaraa nurkissa lojuu, sitä tyytyväisempi olen.
Olen myös melko hyvä tekemään ruokaa ja koen että fine-dining mestoja lukuunottamatta ulkonasyöminen on pääsääntönä pettymys, tämän takia ulkona ei tule syötyä juuri koskaan. Myös kavereiden kanssa käyn mieluummin saunomassa tai kävelemässä kuin kahvittelemassa, eikä rahaa tunnu vain menevän.
Juomme janoon vettä, emmekä roudaa 10 litraa maitoa viikossa kotiin. Syömme merkittävästi normia vähemmän lihaa ja kasvikset, linssit, yms. ne vasta halpoja ovat, kuten mausteetkin, joita löträämme ruokiin paljon. Kulutamme yllättävän vähän rahaa ruokaan, mutta syömme hyvin.

Käytämme myös pyöriä töihin menoon, viimeksi pari päivää ennen joulua pyöräilin lumisateessa +25km edes-takaisen matkan ja nautin siitä. Sain kuunnella rauhassa podcasteja ja sain liikuntaa vaivattomalla tavalla.

Tämä kaikki johtaa lopulta siihen että käytämme kotitaloutena alle köyhyysrajan käytännössä joka kuukausi (vaikka kulutukseemme lisäisi lainamme minimilyhennykset) ja olemme onnellisia, ilman että meiltä puuttuu mitään, joka on lähes absurdia.

Tämä on oleellista, koska tämän seurauksena sanoisin että meille riittää vaimoni kanssa 2000€/kk todella leppoisaan elämään ja matkusteluun, jos olemme velattomia (tämä 2000t€ on siis kulutuksen tuplaaminen tästä hetkestä).

Paljonko tarvitsemme sijoitusomaisuutta?
Sijoitusvarallisuuden pitkän aikavälin tavoite on tuottaa meille passiivista tuloa, osinkoja.
Osinkotulot huomioin 4% odotuksella ja 30% veroilla, eli 2,8% netto-osinkoina.
Jos kulutamme vaimoni kanssa 2t€/kk eli 24t€/v, tarvitsemme sijoituksia:
24t€/2,8%=857t€.

Asunto
Asunto puolestaan on kulutustuote. Joku voi huudella ja sanoa asuntoa sijoitukseksi, mutta jos asut esim. 300t€ kodissa ja varallisuuden kasvaessa vaihdat kodin isompaan ja kalliimpaan 500t€ kotiin, ei tuo 200t€ ole "sijoitus" vaan kulutusta (joka myös todennäköisesti nostaa vastikkeita ja sitä kautta tarvittavaa sijoitusvarallisuutta).

Meille luultavasti kelpaa 300t€ asunto. Viihdymme nykyisessä ja vaihdamme tarvittaessa 3-5 vuoden ajaksi, kun lapsemme ovat teini-iässä, vuokra neliöön (joka 3-5v aikavälillä on usein halvempaa vuokrata, jos vastineeksi en maksa välityspalkkioita, veroja ja saan pitää 300t€ tuottamassa minulle 8-10t€/v netto-osinkoja). (Todellisuudessa emme myöskään ole faneja idealle oman ostamisesta tämän jälkeen, 1,1milj.€ tuottamassa meille passiivista tuloa tarkoittaisi täydellistä vapautta ja kykyä asua milloin missäkin maassa, ilman stressiä mistään.)

Tarvitsemme siis yhteensä 300t€ + 857t€ = 1,157milj.€ nettovarallisuutta.

Vertailun vuoksi sanotaan että me ehdottomasti haluamme asua 500-600t€ omakotitalossa, jossa hoitokulut, yms. nousevat muutaman sata euroa kuussa ja nostavat kuukausi kulutusta. Tarvitsemme myös auton (kokonaiskulut 350-400e/kk (sis. arvonaleneminen, huolto, verot, vakuutukset, käyttö, satunaiset, yms.)). Meille ei myöskään riittäisi 3-4 ulkomaan matkaa/v vaan haluamme matkustella enemmän ja näyttävämmin.
Tarvitsemme, sanotaan 3500€/kk kulutukseen.

Äkkiä tarvittu nettovarallisuus on >2milj.€. (=500t€+3,5t€/3.8%)

Minimalismimme tarkoittaa että taloudellisen vapauden saavuttaminen onnistuu nopeammin, koska meille jää joka tulotasolla enemmän säästöön ja koska taloudellinen vapaus vaatii meiltä vähemmän varallisuutta.

Ja tämä on tarkoitus blogilleni
Uskon että tuo 1milj.€ on hyvin monen saavutettavissa. Uskon että me saavutamme sen, toki siihen menee aikaa ja kärsivällisyyttä, mutta elämme piiiiitkän elämän ja meillä on paljon aikaa.
Ja rehellisesti uskon että minimalismi tekee meistä onnellisia ja että täysi vapaus on tavoittelemisen arvoista.
Siksi fokukseni on 1. minimalismi ja onnellisuus ja 2. sijoittaminen.

perjantai 7. joulukuuta 2018

Haluatko kuulua vauraimpaan 1% väestöä?

Se on helppoa, tarvitset vain

1,4 miljoonaa euroa nettovarallisuutta.
Jos sinulle riittää top 10% kuuluminen, 600,000€ nettovarallisuus riittää kotitaloudellesi.
Pariskunta, jossa on kaksi työssäkäyvää aikuista, jotka tienaavat keskimäärin 1685€ bruttona kuukaudessa/ nassu pääsee 38,300€ vuotuisiin käytettävissä oleviin rahatuloihin. Tämä on Suomen kotitalouksien keskiarvo.

Tämä tarkoittaa että kotitalouden rahatulot ovat noin 3060€/kk.
Meidän perhe (2 lasta ja 2 aikuista) kuluttaa kuukaudessa noin 1300-1350€ juokseviin kuluihin (sis. hoitovastikkeet, sähköt, vedet, vakuutukset, ruuat, vaatteet, elektroniikan, korot, yms.).
Asumme 2017 valmistuneessa rivitalokolmiossa Espoossa. Asuntolainamme lyhennyseräksi riittäisi 830€. Tämän jälkeen meillä jäisi säästöön/ sijoituksiin vielä 860€, jos tulomme olisivat 3060€/kk.
Tämä tarkoittaa että investoisimme 860+830=1690€ kuukaudessa eli investointiasteemme olisi 55%.

25 vuoden kuluttua asuisimme velattomassa asunnossa, jonka käyttöikä on vielä pitkä ja riippuen sijoitustuotosta, meillä olisi kasassa sijoitusomaisuutta ripiät alta miljoona euroa. Olisimme, hiukan riippuen sijoitusten tuotosta, jo hyvin lähellä top yhtä prosenttia ja olisimme jo vuosia kuuluneet varakkaimpaan kymmenykseen, lähes riippumatta sijoitustemme tuotosta.

Lisätään korkeaa säästöastetta 5 vuotta ja olisimme helposti varakkaimmassa prosentissa.
Ja tämä, rehellisesti sanottuna, alhaisilla tuloilla.

Keltaisella olevalla alueella kuulut top 10%, vihreällä top 1%.

Seuraamme toki joukkoa sääntöjä
1. Ei autoa. Sanon tämän heti alkuun. Auton kokonaiskulut ovat helposti 400-500€/kk (sisältää arvonalenemisen, ei hankinta kuluja. Elinkaariajatteluun arvonaleneminen on ainut relevantti tekijä). Jos autoilet 20 vuotiaasta 70 vuotiaaksi auto tulee maksamaan sinulle (verrattuna sijoittamiseen 6% tuotolla) 1,7 miljoonaa euroa. Hyvää autoilua. Jos kuitenkin auto on välttämättömyys, nosta tulojasi 450€/kk ja yhtälö toimii taas.
2. Emme osta niin kallista asuntoa kuin mahdollista, emmekä vaihda heti kalliimpaan kun meillä on mahdollisuus siihen. Suomalaisten kotitalouksien mediaanivarallisuus on 107t€. Pk-seudulla pariskunta puolestaan maksaa kevyesti 150-200t€ korkoja elämänsä aikana. Vaikka vertaan omenoita päärynöihin, on yhtälö järjetön!

Nillittäjille
Haluat lomailla ja nauttia elämän mukavuuksista ja kulutuksen leikkaaminen ei vain ole mahdollista. Tämä on minulle täysin ok. Joko 1. nosta tulojasi tai 2. lopeta valittaminen jos varallisuutesi ei kasva. Jos et ole valmis tekemään tarvittavia uhrauksia tulojen nostamiseksi, etkä ole valmis leikkaamaan kulutustasi on absurdia valittaa huonosta taloudellisesta tilanteesta. Tulot-menot=varallisuuden kasvu.
Tai 3. löydä asioita joista aidosti nautit ja jotka eivät maksa mitään. Onnellisuus ja kulutus eivät korreloi. Talouden vakaus ja se, että laskuista, yms. ei tarvitse huolehtia koskaan, puolestaan korreloi.

Paras varallisuuden ennustaja ei ole tulot, ei koulutus, ei työsi, eikä älykkyytesi. Se on säästöasteesi. Ja tiedätkö minkä ikäisiä Suomen varakkaimmat 10% ovat? +50 vuotiaita.

maanantai 19. marraskuuta 2018

Miten kasvatamme lapsiamme rahankäyttöön?

Meillä ei ole vielä lapset siinä vaiheessa, että he kuluttaisivat rahaa itse. Vanhin on tällä hetkellä 2v ja 10kk, mutta uskon kaikessa etukäteen suunnitteluun ja se miten lapsia kasvatetaan ja millaisia arvoja heihin halutaan iskostaa on suunnittelun arvoista.

Se milloin aloitamme talouskasvatuksen on epäselvää, mutta tiedämme aloittavamme sen lapsillemme hyvin varhaisessa vaiheessa, kehitysasteen sen salliessa.

Pohjana tiedämme että mitä abstraktimpaa raha on sitä huonompia ihmiset, sekä aikuiset että lapset, sen kanssa ovat. Tiedämme myös että emme halua hemmoteltua lasta, joka nillittää kun ei saa uusinta omenapuhelinta.

Joten annamme taloudesta vastuun lapsellemme.
Tulemme pitämään jatkuvasti ison määrän 1€ kolikoita, jotka joka viikko isketään pöydälle kasaan, joka iän myötä kasvaa (kuten kasvaa vastuutkin). Tämän jälkeen lapsi saa jaotella rahansa eri kategorioihin: kulutus, säästäminen, laskut ja hyväntekeväisyys.

Toki on pitkä lista hankintoja, joita tulemme tekemään lastemme puolesta, mutta ne vaihtelevat iän myötä, joten tilansäästöksi skippaan ne.

Esimerkkinä 10 vuotias

Annetaan lapselle 100€/kk (lapsilisä), joka tarkoittaa 25 euroa  viikossa. Tuo 25 euroa isketään joka viikko pöydälle samana päivänä.
Lapsen vastuulla on omat pelit, kulutus, puhelin ja laskuna puhelinlasku (sanotaan 20€/kk).
Hän voi jyvittää esim 5€ viikossa laskuihin, tai hän voi jättää laskut kuukauden viimeiselle viikolle, jolloin maksaa kerralla koko laskun 20€, jätteän muihin kuluihin vain 5€. Toki hän saa jättää laskun silloinkin väliin ja skipata täysin seuraavan viikon, koska kyllähän maksuun tulee lisätä maksumuistutus 5€ ja silloin vanhemmat toimivat ystävällisinä ulosottajina.
Hän saa vapaasti olla säästämättä, mutta kun hänen puhelin hajoaa, alkaa tiukka säästäminen (tai hän voi käyttää kaapissa aina olevaa ns. kämäpuhelinta). Jos hän päättää säästää 1000€ uusimpaan omenapuhelimeen, go for it. Se tarkoittaa 10kk ilman mitään kuluja. Tai ehkä jokin, paremmin omaa kulutuskykyä palveleva puhelin, sitten kuitenkin toimisi paremmin.
Jos hän haluaa mennä kahvilaan, jotta saa napsittua instaan kuvia, jälleen go for it.

Joka viikkoisessa rahanjyvityksessä käydään myös läpi mihin raha meni. Hyvässä hengessä toki. Minua ei kiinnosta arvostelu tai pään puistattelu, vaan mahdollisuus keskusteluun jos lapsi haluaa asioista keskustella. Haluan että lapsi voi tehdä lopulta todella turvallisesti kaikki mahdolliset virheet ja että häntä harmittaa tänään, jotta häntä ei tarvitsisi harmittaa aikuisena. Haluan myös nähdä näiden tilanteiden avulla lapsen ajattelun kehityksen ja kyvyn kantaa vastuuta.

Talouskasvatuksen puute on todella iso laiminlyönti lasten kasvatuksessa. Idea, että lapselle rekisteröityisi vanhempien selitys siitä että "puhelin on kallis", ei toimi. Se ei yksinkertaisesti rekisteröidy, ilman omaa kokemusta, eikä ole kasvatusta vaan sättimistä
Mallimme on aika yksinkertainen, mutta se pyrkii konkretisoimaan rahan, pakottaa suunnitteluun ja mahdollistaa virheiden tekemisen, vaikkapa kun uusi peli, joka olisi pakko saada juuri nyt on ulottumattomissa, koska mitään ei ole säästössä. Ja ennen kaikkea mahdollistaa avoimen puhumisen taloudesta lapsen kanssa.

Uskon että monen mielestä tämä kuulostaa "kovalta", mutta minun piti säästää 25% lapsuuden kodin televisiosta, jotta sain katsoa sitä. Minulla ei ole asiasta traumoja. 
Nyt haluan vain parantaa systeemin 2.0 versioon.

Ja nyt, mielipiteitä (ja toki parempia toimintatapoja pöytään)?

perjantai 16. marraskuuta 2018

Paras tapa jakaa perheen talous...

...on olla jakamatta sitä.

Meillä ei ole omia pankkitilejä, varoja, säästöjä, menoja tai tuloja. Meille kaikki on yhteistä, jopa mahdolliset perinnöt, yms. Emme ole kaksi erillistä taloutta, jotka asuvat saman katon alla. Olemme yksi talous. Kuulumme ehdottomasti vähemmistöön ratkaisumme kanssa, mutta koska olen saanut kysymyksiä aiheesta selitän lyhyesti miten hoidamme talouttamme.

Lähtökohtana taloudessamme on täysi luottamus toiseen ja yhteiset taloudelliset tavoitteet: taloudellinen vapaus, velattomuus ja niin paljon säästöjä, että pystymme elämään passiivisilla tuloilla 50 vuotiaina. Ja toki tavoite elää loppuelämämme yhdessä, jolloin tulee kysymys, miksi edes jakaisimme varojamme?

En koe että haluaisin elää parisuhteessa, jossa taloudelliset tilanteemme olisivat erilaiset ja joissa esim. ostelisin rakkauden osoituksena vaimolleni koruja merkkipäivinä.
Kun vietämme juhlia, kuten hääpäivää päätämme yhdessä mitä teemme ja siinä missä maksamme, myös nautimme esimerkiksi illallisen yhdessä ja täysin tasa-arvoisina. En juokse ostamassa koruja ja helyjä, koska 1. maksaisin ne yhteiseltä tililtämme ja 2. jos vaimoni haluaa koruja, hän voi itse sellaisia vapaasti tililtämme ostaa.

Arjessa seuraamme kulutustamme, mutta emme seuraa toistemme kulutusta. Emme mieti mitä toinen on ostanut ja onko hän oikeasti "tarvinnut sitä". Oikeastaan kannustamme toisiamme kuluttamaan, olemme vain helve**n huonoja siinä. Ja loppujen lopuksi, koska yritämme aina tähdätä yhteisen taloutemme parantamiseen, tiedän aina että se kulutus mihin toinen päätyy, on tarpeellista tai sellaista, joka tekee toisen onnelliseksi.

Emme siksi myöskään käy keskusteluja siitä "saammeko" ostaa jotain itsellemme. Saamme tehdä käyttää rahaa vapaasti. Luotamme vain puolin ja toisin että lopulliset taloudelliset päämäärämme ja parisuhteemme tärkeys estävät turhan kulutuksen.
Siinä se. Aika yksinkertaista.

Avioerojen johtava syy on raha-asioista riitely. Me emme riitele niistä. Lähes kaikki avioliitot solmitaan yhä ilman avioehtoa, joten avioeron sattuessa avioliitossa hankittu varallisuus jaetaan kuitenkin puoliksi, en siis yksinkertaisesti näe miten avioliitto hyötyy varojen erottelusta.

Joten haluankin heittää pallon lukijalle. Jos elät avioliitossa, jossa erittelette varanne (mutta teillä ei ole avioehtoa), miksi teette näin? Haluan provosoida ja sanoa, että lähes kaikki selitykset ovat mielestäni aina lopulta kiteytyneet luottamuspulaksi ja kyvyttömyydeksi keskustella ja päästä sopuun raha-asioista (ja koen molemmat syyt ongelmiksi, joiden ratkaiseminen tulisi olla korkea prioriteetti).

Mitä olemme oppineet seurattuamme kulujamme vuoden?

Aloitin blogin 5kk sitten, mutta kotitaloutemme kulujen seuraamisen 12kk sitten. Seuraamme kuluja, tuloja ja varallisuuden kehitystä kotital...